Aika juoksee ja kesä alkaa olla lopuillaan?

Rantavahti-Ranja heinäkuussa 2013

..ainakin viilentynyt sää tuo mieleen jo kovasti syksyn tuntua. En ole ehtinyt päivittelemään tännekään mitään, mansikka-aika pamahti yks'kaks päälle ja siinäpä sitä kuukausi melkein vierähtikin touhutessa. Nyt aion LOMAILLA 1.9 saakka kun koittaa töihin paluu :'(

Hepparaiset ovat viettäneet kesää laitsalla, muutamia öitä tallissa kun keli on ollut mitä on mutta yleisesti ottaen ulkosalla. Nikankin kavio on parantunut ja vihdoin on päästy nauttimaan lenkkeilystä, ratsastuskin luonnistuu parin kuukauden odottelun jälkeen :) Kivaa!!
Tiistai-aamuna käytiin Laura-ystävän kanssa piiiitkästä aikaa yhdessä ratsastamassa ja tukkirekka tuli vastaan, ajattelin että tässä EI voi käydä kovin hyvin ja Nika kyllä yllätti minut täysin: ei korvaansa lotkauttanut koko vekoittimelle. Hienoa Nippuseni!!

Ja mikä mukavinta: 3 vuoden totuttelun jälkeen olen tänä kesänä saanut myös Nikan innostumaan järvestä.. Niillä kesäkuun kovilla helteillä vein sen rantaan enkä edes enää olettanut että se järven lähellekään tulisi. Vaan niinpä minut yllätettiin ja poika meni polskimaan masuaan myöten, selkään en uskaltanut kivuta pelkällä riimulla järvessä kun en tiedä miten se ois käyttäytynyt. Mutta todennäköisesti olisi mennyt ihan uimaan jos olisin päästänyt. Monesti on käyty polskaamassa nyt mutta selästä käsin se ei sinne mene, vain ja ainoastaan niin että menen itse myös järveen ja sitten saa varoa ettei saa kaviosta kun tämä vesipeto pääsee vauhtiin :) Pauliinaa siis odotellaan jatkojalostamaan tätä Nikan uintiharrastusta, jos tästäkin kehkeytyy vielä sukellusmestari ?

Heppakuvioita on mietitty kovasti uudelleen, Nika on myynnissä JOS sopiva koti löytyy. Yksi ostaja olikin jo mutta välimatka koitui sitten tekijäksi joka perui koko homman. Tiedän että eronhetki on kamala ja kaikkea mutta ravihevonen on minun haave ja välillä jostain joutuu luopumaan että voi toteuttaa haaveitaan :( Edelleen, JOS olisi rahaa ja JOS olisi enemmän aikaa...  Mutta ajattelin nyt odotella töihin paluuseen ja kunhan näkee miten totaalisen puhki sitä työpäivän jälkeen on, että kannattaako se ravurihaave toteuttaa sitten kun saan toivottavasti työpaikan jostain lähempää kotoa.