Elämäni Eläimet

Rakkaat karvakorvani

ruuna M.H. Hesekki

©Annika Taskinen 24.2.2013

tunnetaan nimillä: Hese, Hemppa, Hepe, Hemuli, Hemppu
S. 1995 Maatilayhtymä Harju
Rotu: Suomenhevonen
Isä: Hilto
Emä: R.R. Tyttö
Ei. Luonteri II

- Oma rakas vanhukseni, jo 18-vee herrasmies josta ei kyllä tuota ikääntymistä huomaa muusta kuin naaman vaalenemisesta. Kun Heseen tutustuin, hän oli 12-v ja omistukseeni hän siirtyi vuonna 2008. Alkuun olin siis vuokraajana ja sitten Hese oli ylläpidossa kunnes tehtiin kaupat. Huippu-ukko, fiksu ja filmaattinen mutta huonoina päivinään aivan mahottoman ärsyttävä tyyppi.. "minä teen just niinkuin ite haluan, pois alta risut ja männynkävyt".
Hesen selkään voi laittaa lähes kenet vaan, selässä on käynyt vauvoja (mm. meidän pieni Vilma 5,5 kk) ja naapurin miehestä (paljonko lie ikää, 50v ->) lähtien. Hän tietää myös milloin selässä on sellainen ihminen jolloin voi vähän temmeltää kuten haluaa.. Parhaat puolet tulee esiin kun ihminen on rauhallinen, hevoseen luottava ja tekee asiat niin ettei Hese tunne itseään pakotetuksi. Suuttumalla / huutamalla tämä poika ei toimi vaan lempeällä käsittelyllä päästään pitkälle.. Ja pitkällä huumorilla ;)

ruuna Nikanor

©Hanna 2013

tunnetaan nimillä: Nika, Nippu, Niksu, Niko
s. 2003 Stall Var Och En
Rotu: lämminverinen ravihevonen
Isä: Nicklaus
Emä: Rainbow Ohio

- Nika on pian kolme vuotta omistuksessani ollut pieni musta ruuna. Kaverin kanssa aikoinaan se puoliksi ostettiin mutta muutaman kuukauden jälkeen ruuna jäi kokonaan minun omistukseeni kaverin lopetettua heppahommat. Nikalla oli tarkoitus ajaa kilpaa, ekana tiputtiin routakuoppaan josta tuli polveen ruhje jota paranneltiin tovi ja sitten reagoi etusen hankkari ja taas polvi.. Aina kun näytti että jes, nyt alkais olla kuntoa startille niin jotain sattui. Nyt poitsu on jo 10v ja todennäköisesti saa nyt viettää aivan harrastehepan päiviä. Oma aika oli raskauden ja töiden takia niin kortilla etten jaksanut sitä kovin aktiivisesti ajaa keväällä 2012 ja edessä olisi taas kamala homma jos kilpakuntoon vielä yrittäisi, eiköhän tuo ole jo juoksunsa juossut..
Nika on kiltti käsitellä ja liikutella, tosin ei mikään aloittelijoiden ensiratsu kuitenkaan.. Tarhassa sitten löytyy luontoa eikä sinne tarvitse mennä ylimääräisten aikaansa viettämään. Sama pätee karsinaa, ne on Nikan omia tiloja missä hän haluaa viettää omaa aikaansa rauhassa. Hempan kanssa hyvät kamut kun Nika vaan muistaa kumpi olikaan pomo!
Nikan tulevaisuutta olen miettiny paljon, pidänkö sen kotona lemmikkinä vai etsisinkö sille uuden ihmisen joka rakastaisi ja pitäisi siitä huolta? Tilalle haaveilisin nuorempaa lämminveristä ravihevoseksi..

Koirat

Speedy Iz Kitaiskogo Kvartala 

©Hanna 2013

tunnetaan nimellä Ranja, Ranjuska, Ranpe, Ransu
s. 2005 Elena Dmitriuk, Moskova
Saksanpaimenkoira, narttu

- Rakas Ranja-tyttöseni on yksi elämäni eläimistä. Ranja on ollut jo vuosia osa elämääni ja monessa suossa on kynnetty yhdessä.. Sellainen ystävä joka jaksaa kuunnella murheet ja lohduttaa. Ranjan kanssa kierrettiin ennen jonkun verran näyttelyitä mutta nyt ne on jääneet vähemmälle.. Toivottavasti meillä on vielä vuosia yhteistä aikaa jäljellä, Ranjalla on lonkissa sanomista (D/D) joten ei tiedä milloin ne alkavat muistuttaa olemassa olostaan.


Zestforlife Simply The Best 

"Pate"
s. 2007 Zestforlife - Sanna Niiranen
Australianpaimenkoira, uros

- Pate tuli paikkaamaan ensimmäisen sakemannini Rontin (Tsaika Dazzler) jättämää valtaisaa aukkoa kesällä 2008. Kasvattaja-Sanna asui naapurissa ja kävi meillä ratsastamassa, joskus vaan lähti tarinaa että hänen kasvattinsa etsii kotia ja on hoidossa Helsingissä kunnes koti löytyy. Niinpä sitä sitten lähdettiin Patea katsomaan ja mukaanhan se lähti. Pate on sakuihin verrattuna sellanen elohopea että huh, mistä se sen energiamääränsä repii?!
Mitään sen kummallisempaa ei olla harrasteltu kuin näyttelyissä käyntiä joskus ja kotitottista silloin tällöin. Lisäksi Pate kuten Ranjakin lenkkeilee heppojen mukana ja saavat nauttia paljon vapaudestaan maalla, Pate asustaa vanhempieni luona vakituiseen kun heidän vanhuskoira-Sulo kuoli niin äiti halusi Paten pitää.

Lisäksi tallissa asustelee heppojen seurana kaksi suomenvuohea, Taavi (s. 2004) ja Kuttusuon Aatos (s.2008). Molemmat ovat hyvin seurankipeitä ja kilttejä, Taavilta on ennen meille tuloaan poistettu miehisyys mutta Aatos eli tuttujen kesken Aatu on täysi mies edelleen ja sen kyllä huomaa. Aatulla on käynyt täällä kolme morsmaikkuakin lomailemassa ja tiettävästi on ainakin 2 jälkeläläistä olemassa.

Taavi helmikuussa 2013

Taavi & Kuttusuon Aatos 11.4.2013